Itä-Helsinki Open

SUV LM ja Platu OD ranking III. ajettiin tällä kertaa "sisävesiolosuhteissa" Kruunuvuoren selällä. Meille tuli kiire, koska saimme uuden spriidarin käsiimme vasta kisaa edeltävänä iltana. Peik, Rauli ja Pia asensivat poikkipuun paikalleen aamulla ennen vesille lähtöä. Rikin säädössä hoppu kulminoitui: iso suostui istumaan vasta minutteja ennen ensimmäsitä starttia. Lähtöön kerkisimme orientoitua täyden minuutin verran (jonka tööttää luulimme 4 minuutiksi) Liikkeelle kuitenkin päästiin ja taistelimme tiemme voittoon. Päivän toisessa lähdössä tehtiin sitten klassiset Peto Jiiäärrät: Kierroslaskenta unohtui ja vetästiin "ekstra rundi" ennen maalia. Onneksemme FARRina ja Piiska seurasi esimerkkiä. Näin seuraavalle päivälle kasattiin paineita, koska Averell Dalton ja Pyssy osasivat laskea kolmeen.

Sunnuntaina ensimmäisestä lähdöstä selvisimme ilman isompia komplikaatioita. Toinen lähtö oli sen sijaan erittäin jännä. Vaihdoimme ennen lähtöä keulapurjeen Montefuscon kakkoseen, vaikka tuulta ei ollutkaan oikeen tarpeeksi. La Revoltosalta käytettynä ostettu purje oli ollut meillä päällä vain kerran, joten ajattelimme testata purjeen "alarekisteriä", olihan vesikin sileää. Hyvin nopeasti startin jälkeen huomattin, että mehän ei oikein kuljeta mihinkään. Ensimmäiselle ylämerkille ehdittiin kolmantena. Alamäen jälkeen lähdöstä kehkeytyi FARRinan ja Peto Jr:n välinen mittelö. Välillä jäätiin selkeästi jälkeen, mutta muutaman shiftin ja puffin avulla päästiin kantaan ennen viimeistä ylämerkkiä. Alamerkille tultiin perätysten FARRinan johtaessa. Viimeisellä kryssin pätkällä onnistuttiin haastamaan kilpakumppani vendakimaraan ja viemään lähtö metrin tai parin turvin.

Rankin III tarjosi koko tiimille uudenlaista haastetta. Aleksi oli tällä kertaa Kuutosten EM:ssä Ranskassa ja ajelimme poikkeuksellisella kokoonpanolla. Rauli hyppäsi isopurjeesta keulakannelle ja Kaissi hyppäsi E-Scowin ratista Raulin tilalle isopurjeeseen. Vähemmän rutinoitunut kokoonpano ja rikkoinaiset vehkeet (mm. spinnupuomi) aiheutti epävarmempaa suorittamista, kuin mihin olemme tottuneet. Erityisesti alamerkinkierrot meni välillä penkin alle. Positiivista on se, että manöövereissä onnituttiin parhaiten juuri silloin, kun tilanne oli erityisen ahdas, tiukka tai tärkeä.

Vauhtia ja vaurioita

Maanantain sää lupaili hyviä kyytejä ja komeita roiskeita. Treenisuunnitelma oli plaanata alamäet ja pitää vene pystyssä ronskisti peräsintä käyttäen. Ylämäet ajettaisi sitten valkoisilla purjeilla keskustellen suorituksesta.
Ensimmäisellä lenssillä saatiin oikein voimakas puuska. Puoli venettä upposi edessä olevaan aaltoon ja vettä oli ruffin päällä luukkuun asti. Herätys - pidetään paino takana!
Tuuli alkoi kuitenkin tyyntyä ja vaikeusastetta nostettiin leikkaamalla tarpeettomasti. Näin saatiin suoritettua pari broachia ja nähtiin myös Pyssyn tekevän samoin. Ylämäkeen broachaaminen ei enää onnistunutkaan koska sää keveni.
Päivän viimeinen spinnun nosto jäi yritykseksi kun ylägaija oli jumissa styyrpuurin spriidarissa. Köysi näytti kulkevan spriidarin läpi. Mahdotonta! Availtiin teippejä ja paljastimme tämän taikatempun salaisuuden. Spriidari oli tyvestä poikki. Päätettiin siis olla nostamatta spinnua.
Olimme melkin eteläpuolella ja tuuli luoteesta. Paaran halssi kantoi mukavasti merisatamaan kun purjeet skuutattiin tiukasti. Satamaan mentiin poikkeuksellisesti koneella. Moottori käynnistyi mukavast mäkistartilla ja bensaa oli juuri oikea määrä ettei jouduttu hätään.
Nyt vaan varaosia metsästämään.