Crouching Tiger, Hidden Dragon

Elämäni ensimmäinen Helsingin Regatta vietettiin tuulta odotellen. Lauantaina vesille lähdettiin yhdeksän jälkeen ja laituriin palattiin iltaseitsemältä. Aamupala unohtui ja niin unohtui eväätkin. Hiukoi. Aika vesillä ei silti käynyt pitkäksi, sillä maailman kungfuin keulamies oli palannut modernilta perinnepurjehdusretkeltään Bretagnesta.

Launtain molemmissa lähdöissä

onnistuimme kiertämään ykkös

yläkannun ensimmäisenä Platuna.

Tuuli oli erittäin epävarma ja

johtavana veneenä keskityimme

riskien minimointiin. Lähdöt oli

ajallisesti erittäin mittavia ja välillä

tuntui jopa pitkästyttävältä.

Päivän viimeisessä lähdössä riski oli toteutua aktiivisesta välttelystä

huolimatta. FARRina seuraili perälinjojamme ja me vahdimme

FARRinaa. Tällä välin Pyssy nappasi huikean shiftin radan

vasemmalta puolelta ja kiersi viimeisen ylämerkin toisena. Oma

etumatka riitti, mutta FARRinan ja Pyssyn välille kehkeytyi viimeisen

alamäen spektaakkeli, josta FARRinna lopulta veti pidemmän korren.

Sunnuntai oli jänskämpi. Ensimmäinen lähtö vaikutti edellis päivän toisinnolta, mutta toisin kävi. Koko viikonlopun samassa lähdössä pyöri meitä hieman nopeampia, toisen OD luokan veneitä. Näitä vastaan kilpaileminen houkutti. Johtoasemassa teimme alamerkillä päätöksen ottaa hieman riskiä, koska johto oli ”riittävä”. Riski toteutui megalomaanisena 50 asteen shiftinä. FARRinan vahva puolustus, omat virheet ja traagisen vino rata ei ollut sellainen kombinaatio, jolla lähtöjä voitetaan. FARRinalle ansaittu voitto. Peli meni jännittäväksi. Jos FARRina voittaisi viimeisen lähdön, olisimme tasapisteissä ja tasa sijapisteissä, näin viimeinen lähtö ratkaisisi koko regatan voiton. Merituuli heräsi ja kilpapurjehdussää oli erittäin hyvä. Tästä tulisi kivaa! Peli ratkesi kuitenkin nopeasti. Lähdössä FARRina varasti Averell Daltonin linjan yli nostamana ja joutui palaamaan.

Itä-Helsinki Open

SUV LM ja Platu OD ranking III. ajettiin tällä kertaa "sisävesiolosuhteissa" Kruunuvuoren selällä. Meille tuli kiire, koska saimme uuden spriidarin käsiimme vasta kisaa edeltävänä iltana. Peik, Rauli ja Pia asensivat poikkipuun paikalleen aamulla ennen vesille lähtöä. Rikin säädössä hoppu kulminoitui: iso suostui istumaan vasta minutteja ennen ensimmäsitä starttia. Lähtöön kerkisimme orientoitua täyden minuutin verran (jonka tööttää luulimme 4 minuutiksi) Liikkeelle kuitenkin päästiin ja taistelimme tiemme voittoon. Päivän toisessa lähdössä tehtiin sitten klassiset Peto Jiiäärrät: Kierroslaskenta unohtui ja vetästiin "ekstra rundi" ennen maalia. Onneksemme FARRina ja Piiska seurasi esimerkkiä. Näin seuraavalle päivälle kasattiin paineita, koska Averell Dalton ja Pyssy osasivat laskea kolmeen.

Sunnuntaina ensimmäisestä lähdöstä selvisimme ilman isompia komplikaatioita. Toinen lähtö oli sen sijaan erittäin jännä. Vaihdoimme ennen lähtöä keulapurjeen Montefuscon kakkoseen, vaikka tuulta ei ollutkaan oikeen tarpeeksi. La Revoltosalta käytettynä ostettu purje oli ollut meillä päällä vain kerran, joten ajattelimme testata purjeen "alarekisteriä", olihan vesikin sileää. Hyvin nopeasti startin jälkeen huomattin, että mehän ei oikein kuljeta mihinkään. Ensimmäiselle ylämerkille ehdittiin kolmantena. Alamäen jälkeen lähdöstä kehkeytyi FARRinan ja Peto Jr:n välinen mittelö. Välillä jäätiin selkeästi jälkeen, mutta muutaman shiftin ja puffin avulla päästiin kantaan ennen viimeistä ylämerkkiä. Alamerkille tultiin perätysten FARRinan johtaessa. Viimeisellä kryssin pätkällä onnistuttiin haastamaan kilpakumppani vendakimaraan ja viemään lähtö metrin tai parin turvin.

Rankin III tarjosi koko tiimille uudenlaista haastetta. Aleksi oli tällä kertaa Kuutosten EM:ssä Ranskassa ja ajelimme poikkeuksellisella kokoonpanolla. Rauli hyppäsi isopurjeesta keulakannelle ja Kaissi hyppäsi E-Scowin ratista Raulin tilalle isopurjeeseen. Vähemmän rutinoitunut kokoonpano ja rikkoinaiset vehkeet (mm. spinnupuomi) aiheutti epävarmempaa suorittamista, kuin mihin olemme tottuneet. Erityisesti alamerkinkierrot meni välillä penkin alle. Positiivista on se, että manöövereissä onnituttiin parhaiten juuri silloin, kun tilanne oli erityisen ahdas, tiukka tai tärkeä.

Vauhtia ja vaurioita

Maanantain sää lupaili hyviä kyytejä ja komeita roiskeita. Treenisuunnitelma oli plaanata alamäet ja pitää vene pystyssä ronskisti peräsintä käyttäen. Ylämäet ajettaisi sitten valkoisilla purjeilla keskustellen suorituksesta.
Ensimmäisellä lenssillä saatiin oikein voimakas puuska. Puoli venettä upposi edessä olevaan aaltoon ja vettä oli ruffin päällä luukkuun asti. Herätys - pidetään paino takana!
Tuuli alkoi kuitenkin tyyntyä ja vaikeusastetta nostettiin leikkaamalla tarpeettomasti. Näin saatiin suoritettua pari broachia ja nähtiin myös Pyssyn tekevän samoin. Ylämäkeen broachaaminen ei enää onnistunutkaan koska sää keveni.
Päivän viimeinen spinnun nosto jäi yritykseksi kun ylägaija oli jumissa styyrpuurin spriidarissa. Köysi näytti kulkevan spriidarin läpi. Mahdotonta! Availtiin teippejä ja paljastimme tämän taikatempun salaisuuden. Spriidari oli tyvestä poikki. Päätettiin siis olla nostamatta spinnua.
Olimme melkin eteläpuolella ja tuuli luoteesta. Paaran halssi kantoi mukavasti merisatamaan kun purjeet skuutattiin tiukasti. Satamaan mentiin poikkeuksellisesti koneella. Moottori käynnistyi mukavast mäkistartilla ja bensaa oli juuri oikea määrä ettei jouduttu hätään.
Nyt vaan varaosia metsästämään.

Sunnuntai herkistelyä

Kokoonnuimme aamupäivällä HSK:lle tarkoituksena tipauttaa kalikka veteen ja käydä maistelemassa Montefuscon purjesettiä. Suikka saatiin veteen, mutta maistiaiset toteutui vain osin. Montefuscon iso ei ollut tällä kertaa käytettävissä ja päätimme vaihtaan agendaa. Koestimme pystyykö keulastaagin pidennyspalan tarjoamaa maksimaalista rakea ylipäätään käyttämään. Raken kanssa ollaan pelattu joskus paljonkin ja perstuntuma on sanonut, että toi ei vaan enään voi toimia. Ei muuta, kun staagi maksimiin ja vantteja vääntämään. Vantteja kiristäessä tikku taipuu, mutta keulastaagiin ei enään tule minkäänlaista vetoa. Staagi ketkui todella löysänä täysin asiallisilla vanttien kireyksillä. Päätettiin vetää tyygit salkoon - "kyllä se ison skuutilla kiristyy" mentaliteetilla - ja kiristyihän se. Diagonaalien ja alavanttien tasapaino meni toimenpiteen johdosta sekaisin, mutta kyllä paketin saa jotenkin pelaamaan. Pienen kryssi/lenssi leikin jälkeen laitetiin alamäessä takila takaisin totutuun kuosiin ja verrattiin aistinvaraisin mittarein. Lopputulos oli seuraava: Purjehtia pystyy, mutta se ei ole fiksua ainakaan tässä kelissä.

Shiftejä, puffeja ja pläkää

Peto Jr sai kunnian vieraillla Taalintehtailla jo kolmannen kerran! Tällä kertaa sää oli hyvin erityyppinen, kuin aikaisempina vuosina. Taalintehtailla olemme tottuneet kiertämään pampuloita "tuulisuiruja" metsästellen. Tällä kertaa tuulta ei tarvinnut etsiä. Rata-alueella hohelsi puuskikas ja shiftaava kaakkoistuuli. Purjehdus sujui hyvin ja on kiva huomata, että tuli myös tulosta. Neljä ratakisaa, saunomista, syömistä ja juhlimista hyvässä seurassa. Aikakirjoihin voidaan merkitä taas yksi "täydellinen päivä".

Sunnuntaiaamuna tuuli oli tehnyt täydellisen katoamistempun. Lähtöpaukku perinteiselle Ruukinkierrokselle ammuttiin lähes nolla tuulessa. Takaa-ajona lähetetty kisa sai uusintastartin, kun terminen tuuli virisi alueelle. Kevyempi keli toi tasaisuutta Platu fliittiin. Ohituksia tapahtui paljon ja sijoituksista taisteltiin maaliviivalle saakka. Tasoituspuolella Loiskis ja D pitivät parasta laukkaa. Kirjattakoon aikakirjoihin, että Loiskis voitti E-Scowilla tasoituskisan!

Ratakisaa muumilaaksossa

Kevään ensimmäiset kisat on nyt takana ja on kiva ilmottaa ettei mennyt aivan läskiksi.
Vaikka merta oli vähän, onnistui kilpailulautakunnan pystyttää kelpo rata. Joisaakin lähdöissä sai tehdä vendoja ja jiippejäkin.
Platuja oli kisassa neljä ja taso oli taas tasoittunut edellisvuotisesta. Peto Jr. oli jokaisessa lähdössä hiukan myöhässä. Paukun jälkeen aina ajettiin muita takaa, mutta yleensä päästiin sieltä kuitenkin kärkeen. Toisessa lähdössä Farrina ei antanut armoa vaan purjehti virheettömästi ensimmäisenä maaliin.
tulokset

Jee jee jee! (Maximum Jee & Jee -rytmiin)

Ensimmäiset Platujen yhteistreenit oli kivat. Lähtöasetelma vaikutti hankalalta. Match Racing piireissä mainetta niittänyt Tapio Nissilä oli paikalla valmentajan roolissa. Tuuli ujelksi puuskaista 12 m/s keskituulta pohjoisesta ja suunnitellun vendatreenin läpivienti vaikutti hankalalta. Päätimme kollektiivisesti vapauttaa Tapion ja mennä ulos porukalla ulos "herkistelemään". Vesille viitsi Peto Jr ja Farrinna. Farrinnalla oli falliongelmia (been there, done that).Purjeet putoilivat valtoimenaan. Lopulta purjeet pysyivät ylhäällä ja pääsimme sparrailemaan. 14,5 solmua tuntuu rivakammalta näin alkukeväästä, kuin loppukesästä. Vauhdin tuntua lisäsi vieressä viuhuvat konttipinot. It was nice. Valitettavasti emme tulleet kuvanneeksi mainittavissa nopeuksissa.

Damage list: pipo karkasi

Melgesliitto teki sen taas!

Paras tapa avata kausi on asettaa itsensä alttiiksi manöövereille ja tilanteille. Melgesliiton kaudenavaustreeni on hyvin organisoitu ja kokemuksella johdettu tapahtuma, jossa tämä toteutuu. Rytmi on juuri sellainen, että siitä talvikuntoinen Platu purjehtija juuri hikisesti selviää. Paikalla oli 4 Melgesiä ja 2 Platua. Kiitos!

Team Peto Jr:n nimi alkaa tuntua kyseenalaiselta. Elimelliset osat tiimistä loistaa poissaolollaan erilaisissa tilanteissa. Tiimin ulkopurjehduksellisissa hommissa allekirjoittaneen toimintaa voi helposti verrata suossa makaavaan lehmään. Näin se vaan on, että lapsen saanti muuttaa elintapoja. Luotto keskihenkilöä ei tänä kesänä tulla veneessä näkemään fyysisen lisääntymistilan rajoittaessa liikkumista. Syksyllä on ison skuuttaajan "laskettu aika" elämän muutokseen. Angstinen eteenpäinpyrkiminen ja estoton asioiden kyseenalaistaminen alkaa muuttua kyyniseksi toteamiseksi. Täytynee todeta, että Jr osa nimestä viittaa tästä lähtien tuleviin sukupolviin.

Kevätlaittoa

Jo viime kesänä suunniteltu peräsinhuolto venyi hieman kun huomattiin halkeamia peräsimen tyvessä. Kaikki paha hiottiin pois ja vauriokohdan yli laminoitiin suunnattua kuitua.

Kun lapa oli korjattu, saatoimme sitten sirtyä varsinaiseen parannuspuuhaan, eli löystyneen laakerin kiinnittämiseen. Laakerin ja peräsimen väliin kaadettiin hartsia joka imeytettiin lämmittämällä. Lämmitettynä epoxy valuu hyvinkin ohueen rakoon. Peräsin ei sitten enää falskaa vaan lupailee hyvää kesää!