Team Cygate

Crouching Tiger, Hidden Dragon

noreply@blogger.com (Riku) — Tue, 01 Jul 2008 16:54:00 +0000

Elämäni ensimmäinen Helsingin Regatta vietettiin tuulta odotellen. Lauantaina vesille lähdettiin yhdeksän jälkeen ja laituriin palattiin iltaseitsemältä. Aamupala unohtui ja niin unohtui eväätkin. Hiukoi. Aika vesillä ei silti käynyt pitkäksi, sillä maailman kungfuin keulamies oli palannut modernilta perinnepurjehdusretkeltään Bretagnesta.

Launtain molemmissa lähdöissä

onnistuimme kiertämään ykkös

yläkannun ensimmäisenä Platuna.

Tuuli oli erittäin epävarma ja

johtavana veneenä keskityimme

riskien minimointiin. Lähdöt oli

ajallisesti erittäin mittavia ja välillä

tuntui jopa pitkästyttävältä.

Päivän viimeisessä lähdössä riski oli toteutua aktiivisesta välttelystä

huolimatta. FARRina seuraili perälinjojamme ja me vahdimme

FARRinaa. Tällä välin Pyssy nappasi huikean shiftin radan

vasemmalta puolelta ja kiersi viimeisen ylämerkin toisena. Oma

etumatka riitti, mutta FARRinan ja Pyssyn välille kehkeytyi viimeisen

alamäen spektaakkeli, josta FARRinna lopulta veti pidemmän korren.

Sunnuntai oli jänskämpi. Ensimmäinen lähtö vaikutti edellis päivän toisinnolta, mutta toisin kävi. Koko viikonlopun samassa lähdössä pyöri meitä hieman nopeampia, toisen OD luokan veneitä. Näitä vastaan kilpaileminen houkutti. Johtoasemassa teimme alamerkillä päätöksen ottaa hieman riskiä, koska johto oli ”riittävä”. Riski toteutui megalomaanisena 50 asteen shiftinä. FARRinan vahva puolustus, omat virheet ja traagisen vino rata ei ollut sellainen kombinaatio, jolla lähtöjä voitetaan. FARRinalle ansaittu voitto. Peli meni jännittäväksi. Jos FARRina voittaisi viimeisen lähdön, olisimme tasapisteissä ja tasa sijapisteissä, näin viimeinen lähtö ratkaisisi koko regatan voiton. Merituuli heräsi ja kilpapurjehdussää oli erittäin hyvä. Tästä tulisi kivaa! Peli ratkesi kuitenkin nopeasti. Lähdössä FARRina varasti Averell Daltonin linjan yli nostamana ja joutui palaamaan.

Itä-Helsinki Open

noreply@blogger.com (Riku) — Sun, 15 Jun 2008 19:38:00 +0000

SUV LM ja Platu OD ranking III. ajettiin tällä kertaa "sisävesiolosuhteissa" Kruunuvuoren selällä. Meille tuli kiire, koska saimme uuden spriidarin käsiimme vasta kisaa edeltävänä iltana. Peik, Rauli ja Pia asensivat poikkipuun paikalleen aamulla ennen vesille lähtöä. Rikin säädössä hoppu kulminoitui: iso suostui istumaan vasta minutteja ennen ensimmäsitä starttia. Lähtöön kerkisimme orientoitua täyden minuutin verran (jonka tööttää luulimme 4 minuutiksi) Liikkeelle kuitenkin päästiin ja taistelimme tiemme voittoon. Päivän toisessa lähdössä tehtiin sitten klassiset Peto Jiiäärrät: Kierroslaskenta unohtui ja vetästiin "ekstra rundi" ennen maalia. Onneksemme FARRina ja Piiska seurasi esimerkkiä. Näin seuraavalle päivälle kasattiin paineita, koska Averell Dalton ja Pyssy osasivat laskea kolmeen.

Sunnuntaina ensimmäisestä lähdöstä selvisimme ilman isompia komplikaatioita. Toinen lähtö oli sen sijaan erittäin jännä. Vaihdoimme ennen lähtöä keulapurjeen Montefuscon kakkoseen, vaikka tuulta ei ollutkaan oikeen tarpeeksi. La Revoltosalta käytettynä ostettu purje oli ollut meillä päällä vain kerran, joten ajattelimme testata purjeen "alarekisteriä", olihan vesikin sileää. Hyvin nopeasti startin jälkeen huomattin, että mehän ei oikein kuljeta mihinkään. Ensimmäiselle ylämerkille ehdittiin kolmantena. Alamäen jälkeen lähdöstä kehkeytyi FARRinan ja Peto Jr:n välinen mittelö. Välillä jäätiin selkeästi jälkeen, mutta muutaman shiftin ja puffin avulla päästiin kantaan ennen viimeistä ylämerkkiä. Alamerkille tultiin perätysten FARRinan johtaessa. Viimeisellä kryssin pätkällä onnistuttiin haastamaan kilpakumppani vendakimaraan ja viemään lähtö metrin tai parin turvin.

Rankin III tarjosi koko tiimille uudenlaista haastetta. Aleksi oli tällä kertaa Kuutosten EM:ssä Ranskassa ja ajelimme poikkeuksellisella kokoonpanolla. Rauli hyppäsi isopurjeesta keulakannelle ja Kaissi hyppäsi E-Scowin ratista Raulin tilalle isopurjeeseen. Vähemmän rutinoitunut kokoonpano ja rikkoinaiset vehkeet (mm. spinnupuomi) aiheutti epävarmempaa suorittamista, kuin mihin olemme tottuneet. Erityisesti alamerkinkierrot meni välillä penkin alle. Positiivista on se, että manöövereissä onnituttiin parhaiten juuri silloin, kun tilanne oli erityisen ahdas, tiukka tai tärkeä.

Vauhtia ja vaurioita

noreply@blogger.com (Aleksi) — Tue, 10 Jun 2008 08:07:00 +0000

Maanantain sää lupaili hyviä kyytejä ja komeita roiskeita. Treenisuunnitelma oli plaanata alamäet ja pitää vene pystyssä ronskisti peräsintä käyttäen. Ylämäet ajettaisi sitten valkoisilla purjeilla keskustellen suorituksesta.
Ensimmäisellä lenssillä saatiin oikein voimakas puuska. Puoli venettä upposi edessä olevaan aaltoon ja vettä oli ruffin päällä luukkuun asti. Herätys - pidetään paino takana!
Tuuli alkoi kuitenkin tyyntyä ja vaikeusastetta nostettiin leikkaamalla tarpeettomasti. Näin saatiin suoritettua pari broachia ja nähtiin myös Pyssyn tekevän samoin. Ylämäkeen broachaaminen ei enää onnistunutkaan koska sää keveni.
Päivän viimeinen spinnun nosto jäi yritykseksi kun ylägaija oli jumissa styyrpuurin spriidarissa. Köysi näytti kulkevan spriidarin läpi. Mahdotonta! Availtiin teippejä ja paljastimme tämän taikatempun salaisuuden. Spriidari oli tyvestä poikki. Päätettiin siis olla nostamatta spinnua.
Olimme melkin eteläpuolella ja tuuli luoteesta. Paaran halssi kantoi mukavasti merisatamaan kun purjeet skuutattiin tiukasti. Satamaan mentiin poikkeuksellisesti koneella. Moottori käynnistyi mukavast mäkistartilla ja bensaa oli juuri oikea määrä ettei jouduttu hätään.
Nyt vaan varaosia metsästämään.

Sunnuntai herkistelyä

noreply@blogger.com (Riku) — Sun, 25 May 2008 17:16:00 +0000

Kokoonnuimme aamupäivällä HSK:lle tarkoituksena tipauttaa kalikka veteen ja käydä maistelemassa Montefuscon purjesettiä. Suikka saatiin veteen, mutta maistiaiset toteutui vain osin. Montefuscon iso ei ollut tällä kertaa käytettävissä ja päätimme vaihtaan agendaa. Koestimme pystyykö keulastaagin pidennyspalan tarjoamaa maksimaalista rakea ylipäätään käyttämään. Raken kanssa ollaan pelattu joskus paljonkin ja perstuntuma on sanonut, että toi ei vaan enään voi toimia. Ei muuta, kun staagi maksimiin ja vantteja vääntämään. Vantteja kiristäessä tikku taipuu, mutta keulastaagiin ei enään tule minkäänlaista vetoa. Staagi ketkui todella löysänä täysin asiallisilla vanttien kireyksillä. Päätettiin vetää tyygit salkoon - "kyllä se ison skuutilla kiristyy" mentaliteetilla - ja kiristyihän se. Diagonaalien ja alavanttien tasapaino meni toimenpiteen johdosta sekaisin, mutta kyllä paketin saa jotenkin pelaamaan. Pienen kryssi/lenssi leikin jälkeen laitetiin alamäessä takila takaisin totutuun kuosiin ja verrattiin aistinvaraisin mittarein. Lopputulos oli seuraava: Purjehtia pystyy, mutta se ei ole fiksua ainakaan tässä kelissä.

Shiftejä, puffeja ja pläkää

noreply@blogger.com (Riku) — Tue, 20 May 2008 19:33:00 +0000

Peto Jr sai kunnian vieraillla Taalintehtailla jo kolmannen kerran! Tällä kertaa sää oli hyvin erityyppinen, kuin aikaisempina vuosina. Taalintehtailla olemme tottuneet kiertämään pampuloita "tuulisuiruja" metsästellen. Tällä kertaa tuulta ei tarvinnut etsiä. Rata-alueella hohelsi puuskikas ja shiftaava kaakkoistuuli. Purjehdus sujui hyvin ja on kiva huomata, että tuli myös tulosta. Neljä ratakisaa, saunomista, syömistä ja juhlimista hyvässä seurassa. Aikakirjoihin voidaan merkitä taas yksi "täydellinen päivä".

Sunnuntaiaamuna tuuli oli tehnyt täydellisen katoamistempun. Lähtöpaukku perinteiselle Ruukinkierrokselle ammuttiin lähes nolla tuulessa. Takaa-ajona lähetetty kisa sai uusintastartin, kun terminen tuuli virisi alueelle. Kevyempi keli toi tasaisuutta Platu fliittiin. Ohituksia tapahtui paljon ja sijoituksista taisteltiin maaliviivalle saakka. Tasoituspuolella Loiskis ja D pitivät parasta laukkaa. Kirjattakoon aikakirjoihin, että Loiskis voitti E-Scowilla tasoituskisan!

Ratakisaa muumilaaksossa

noreply@blogger.com (Aleksi) — Sat, 10 May 2008 20:32:00 +0000

Kevään ensimmäiset kisat on nyt takana ja on kiva ilmottaa ettei mennyt aivan läskiksi.
Vaikka merta oli vähän, onnistui kilpailulautakunnan pystyttää kelpo rata. Joisaakin lähdöissä sai tehdä vendoja ja jiippejäkin.
Platuja oli kisassa neljä ja taso oli taas tasoittunut edellisvuotisesta. Peto Jr. oli jokaisessa lähdössä hiukan myöhässä. Paukun jälkeen aina ajettiin muita takaa, mutta yleensä päästiin sieltä kuitenkin kärkeen. Toisessa lähdössä Farrina ei antanut armoa vaan purjehti virheettömästi ensimmäisenä maaliin.
tulokset

Jee jee jee! (Maximum Jee & Jee -rytmiin)

noreply@blogger.com (Riku) — Wed, 07 May 2008 20:44:00 +0000

Ensimmäiset Platujen yhteistreenit oli kivat. Lähtöasetelma vaikutti hankalalta. Match Racing piireissä mainetta niittänyt Tapio Nissilä oli paikalla valmentajan roolissa. Tuuli ujelksi puuskaista 12 m/s keskituulta pohjoisesta ja suunnitellun vendatreenin läpivienti vaikutti hankalalta. Päätimme kollektiivisesti vapauttaa Tapion ja mennä ulos porukalla ulos "herkistelemään". Vesille viitsi Peto Jr ja Farrinna. Farrinnalla oli falliongelmia (been there, done that).Purjeet putoilivat valtoimenaan. Lopulta purjeet pysyivät ylhäällä ja pääsimme sparrailemaan. 14,5 solmua tuntuu rivakammalta näin alkukeväästä, kuin loppukesästä. Vauhdin tuntua lisäsi vieressä viuhuvat konttipinot. It was nice. Valitettavasti emme tulleet kuvanneeksi mainittavissa nopeuksissa.

Damage list: pipo karkasi

Melgesliitto teki sen taas!

noreply@blogger.com (Riku) — Mon, 28 Apr 2008 20:38:00 +0000

Paras tapa avata kausi on asettaa itsensä alttiiksi manöövereille ja tilanteille. Melgesliiton kaudenavaustreeni on hyvin organisoitu ja kokemuksella johdettu tapahtuma, jossa tämä toteutuu. Rytmi on juuri sellainen, että siitä talvikuntoinen Platu purjehtija juuri hikisesti selviää. Paikalla oli 4 Melgesiä ja 2 Platua. Kiitos!

Team Peto Jr:n nimi alkaa tuntua kyseenalaiselta. Elimelliset osat tiimistä loistaa poissaolollaan erilaisissa tilanteissa. Tiimin ulkopurjehduksellisissa hommissa allekirjoittaneen toimintaa voi helposti verrata suossa makaavaan lehmään. Näin se vaan on, että lapsen saanti muuttaa elintapoja. Luotto keskihenkilöä ei tänä kesänä tulla veneessä näkemään fyysisen lisääntymistilan rajoittaessa liikkumista. Syksyllä on ison skuuttaajan "laskettu aika" elämän muutokseen. Angstinen eteenpäinpyrkiminen ja estoton asioiden kyseenalaistaminen alkaa muuttua kyyniseksi toteamiseksi. Täytynee todeta, että Jr osa nimestä viittaa tästä lähtien tuleviin sukupolviin.

Kevätlaittoa

noreply@blogger.com (Aleksi) — Mon, 07 Apr 2008 16:21:00 +0000

Jo viime kesänä suunniteltu peräsinhuolto venyi hieman kun huomattiin halkeamia peräsimen tyvessä. Kaikki paha hiottiin pois ja vauriokohdan yli laminoitiin suunnattua kuitua.

Kun lapa oli korjattu, saatoimme sitten sirtyä varsinaiseen parannuspuuhaan, eli löystyneen laakerin kiinnittämiseen. Laakerin ja peräsimen väliin kaadettiin hartsia joka imeytettiin lämmittämällä. Lämmitettynä epoxy valuu hyvinkin ohueen rakoon. Peräsin ei sitten enää falskaa vaan lupailee hyvää kesää!

Luokkamestaruuskisat

noreply@blogger.com (Aleksi) — Mon, 24 Sep 2007 08:12:00 +0000

Viikonloppuna ajettiin urheiluveneiden luokkamestaruuskisat ja saatettiin Pedon kilpailukausi päätökseen. Pyssy oli edellisellä viikolla saanut vaurioita, joten kisassa oli mukana vain kolme Platua. Nyt kisattiin siis vain köliveneluokan voitosta.
Lauantaina tuulta oli aivan riittävästi ja kevyemmät veneet halusivat pysyä laiturissa. Kilpailujohto teki hyvän päätöksen odotella lempeämpiä ilmoja ja tulihan niitä. Kahden aikaan iltapäivällä lähdettiin ruoholahden ja lauttasaaren välille kisaamaan lyhyellä radalla. Lähdöt kestivät noin puoli tuntia ja tempo oli nopeaa. Kaikilla oli liikaa vaatetta päällä.
Sunnuntainakin vallitsi aivan oivallinen purjehduskeli. Aluksi tuuli lounaasta noin 6 m/s yltyen hieman iltapäiväksi mutta pysyen kuitenkin alle 10 m/s. Aallokko nousi vasta viimeisiin lähtöihin.
Sunnuntai oli pitkä päivä. Neljän purjehduksen jälkeen olimme kaikki väsyneitä.

Jäiköhän käteen muutakin, kuin känsät?

noreply@blogger.com (Riku) — Tue, 11 Sep 2007 07:52:00 +0000

Peto Jr:n ensimmäiset MM kisat on nyt takana. Lopputulos oli sija 24 viidestäkymmenestä paikalle pamahtaneesta veneestä

Viimeisenä kilpailupäivänä tiimin tunnelmat oli alavireiset. Päivää edeltävät tapahtumat tuntui vielä niskassa. Rata-alueella vallitsi perus keskikeli. Osa venekunnista käytti light jibiä ja osa vähän hevimpää. Kumpi oli parempi ? ”Mene ja tiedä” - kumpikin näytti toimivan. Lähdöt meni aikaisemmin nähtyyn potentiaaliin nähden heikosti. Otteissa oli pientä riskin otto mentaliteettia, koska olimme selvästi omista tavoitteista jäljessä. Jostakin syystä kadotimme aikaisempina päivinä asiallisena näyttäytyneen venevauhdin. Ilmeisesti viimeinen päivä kilpistyi yliyrittämiseen ja itse itselleen kasattuihin paineisiin. Keskityttiin vääriin asioihin. Allekirjoittaneen kismityskäyrä oli kisan jälkeen täydessä kympissä.

Viikko kilpailun jälkeen harmitus on hellittänyt. Meillä oli kova halu todistaa itsellemme oma potentiaali nimenomaan tuloksen muodossa. Nälkä kasvoi, kun seitsemän ajetun lähdön jälkeen nähtiin ”window of opportunity” sijoittua 15 joukkoon, joka olisi ollut todellinen birdie. Eagle (sijoitus 10. joukkoon) olisi ollut yhtä todennäköinen, kuin Jarkko Niemisen kahdentoista voiton putki Federeristä kaksinpelissä. Kovaksi keitetyt purjehdussotilaat ei tee montaa virhettä peräkkäin, toisin kuin me teimme. Nyt lopputulos oli bogey. Pieni ripaus onnea olisi todella tarvittu. Erityisesti ensimmäisen päivän kovatuulisissa lähdöissä vauhti ja veneenkäsittely oli parasta A luokkaa. Potentiaalia ei kuitenkaan pystytty kunnolla ulosmittaamaan. Toinen ja kolmas päivä meni purjehduksen kannalta asiallisesti, mutta kolistelu kävi todella kalliiksi. Viimeinen päivä oli sitten jo rehellistä alisuorittamista.

Kisassa oli mukana neljää erityyppistä tiimikokoonpanoa: Ammattilaisia, amatöörejä, pystymetsäläisiä ja statisteja. Itse kuulumme pystymetsäläisiin. Ammattilaiset saavat lajin parista leipänsä. Aktiivinen amatööri tiimi saattaa ajaa 10 regattaa, eli ehkäpä 100 kovatasoista One Design lähtöä vuodessa. Suomessa tämä tarkoittaisi melkein koko kauden mittaista Hangon regattaa (1 lähtö/päivä). Ehtiikö tossa vielä treenaamaankin? Pystymetsäläiset yrittää tosissaan, mutta tulevat alueelta jossa ei vielä ole aktiivista kovatasoista fliittiä. Statistit on mukana, koska se on jännää. Suurin osa fliitistä koostui amatööreistä ja pystymetsäläisistä. Ammattilaisia on nipullinen ja statisteja vain muutama. Tästä vinkkelistä ajatellen ei regatan tapahtumat enään tunnu hassummilta. Pantiin kuitenkin hanttiin tosissaan ja kaaduttiin saappat jalassa, vaikka pelataankin osin eri liigassa.

Ylipäätään regatasta jäi sellainen tuntu, että omillamme meidän on todella vaikea nostaa osaamista tästä seuraavalle tasolle. Lajiin täytyy panostaa määrätietoisemmin ja jonkinlaista valmennusapua tarvitaan. Tämä kaikki on tehtävä yhdessä muun kotimaisen fliitin kanssa. Ensimmäinen askel on avoin kutsu Suomen Platu fliitille talviseen Hampuriin Platu kilpailukyky seminaariin opiskelemaan purjeita ja skuuttaamista. Paikalla on mm. North Sailsin tuotekehittäjä ja tuore Platu 25 maailmanmestari Joachim Hellmich kertomassa omista konsepteistaan Platun venevauhdin (on muuten nujertava) rakentamiseksi.

Jano jäi. Seuraavat MM kisat on syys/lokakuun vaihteessa Kreikassa. Virallinen päätös asiasta tulee tuonnempana, mutta paikallisen kisasponsorin vilauttama 150 000 euron alkupanostus painaa vaakakupissa aika paljon ja hallituksen kerrotaan olevan asiasta yksimielinen. Seuraavaksi pitää varmistaa charter vene. Lähteeköhän muita Suomalaisia?

Lisää päin ajamista ja protestointia

noreply@blogger.com (Riku) — Thu, 30 Aug 2007 07:06:00 +0000

Lähdettiin aamulla ajoissa radalle virittelemään kevyentuulen tellejä kuntoon. Viilailu tuotti tulosta: Saatiin höidi ja vauhti kohdalleen. Päivän ensimmäinen lähtö meni kuitenkin tuloksellisesti penkin alle. Hyvältä näyttänyt lähtö kilpistyi vasemman laidan totaali kuolemaan vähän ennen ylämerkkiä.

Päivän toisessa lähdössä kolisi. Samainen vene, joka yritti protestoida meitä aikaisemmin ulos, slöörasi lähtölinjaa pitkin noin 30-40 sekunttia ennen starttia. Musta lippu oli ylhäällä. Vene ei nostanut vaan pikemminkin pyrki laskemaan ja näin ajoi meidän spinnupuomia päin. Rikkihän se meni. Kauppaan kuului väistöliikkeen ja kolarin aiheuttama tilan menettäminen rivissä ja BFD varaslähtö. Kolari hässäkän vuoksi asiaa ei huomattu. Pyörittiin hetki muiden häiriötuulissa ja tutkittiin vaurioita. Päätettiin jatkaa purjehdusta WC ankka spinnupuomilla. Tottakai syntyi päivän paras tulos, joka myöhemmin osottautui BFD:ksi. Ystävämme ”linjaslööraaja” jatkoi muidenkin edestä ja teki hyvän tuloksen. Myöhemmin protestikäsittelyn tulos oli seuraava: Kaikki ok, koska ”linjaslööraaja” teki joskus 360 astetta.

Päivän kolmannessa startissa laita ei vaan millään osunut. Lähtöön mahtui vielä yksi kolari. Lekkerbek antoi meille moiskauksen alamerkillä. Vene teki heti 360, joten se siitä. Vimosen lähdön maaliin tulossa nähtiin päivän pajaus. Rohkea Maxx oli vendannut 100 metriä vasemman alamerkin jälkeen styyralle. Tuuli oli noussut plaanikeliksi ja spinnu veneeti tuli paikalle tiiviissä rivissä. Maxxiin osui kaksi: keulaan ja perään.

Radalta tultiin kotiin alahuulet lerpallaan. Olosuhteet oli meille liian vaikeat, eikä asiat muutenkaan luista. Ilman BFD:tä oltaisiin pidetty sijamme. Nyt tarvitaan jo pussillinen onnea, että tästä noustaan

Päin ajamista ja protestointia

noreply@blogger.com (Riku) — Wed, 29 Aug 2007 07:03:00 +0000

4-8 m/s maatuulta

Ajettiin päin. Oma syy. Tarkalleen ottaen meitä päin ajettiin, mutta se oli meidän syy. Tilanne oli seurausta perusahneudesta ylämerkkitilanteessa, jossa oltiin taiteiltu itsemme mahdottomaan tilanteeseen. Tehtiin rankkarit ja se siitä. Vahingot rajoittuivat pieneen naarmuun meidän veneessä. Sijoitus päivän toisessa lähdössä ei ollut kummoinen. Ensimmäisessä lähdössä sen sijaan puskettiin ”kympin sakkiin”.

Päivän kolmanteen ja neljänteen lähtöön tuuli keveni merkittävästi. Venekuntien potentiaali toisiaan vastaan muuttui. Selvästi on niin, että osaamme kovan tuulen tellit suhteellisesti paremmin. Ensimmäisen päivän kovatuulisissa lähdöissä vauhti olisi riittänyt korkeammallekkin, mutta lähdimme aina väärästä päästä linjaa ja laji muuttui ohitustalkoiksi. Nyt lähdöt onnistui paremmin, mutta kyyti ei oikeen meinaa piisata.

Päivän viimeisen lähdön maaliintulossa sattui epäselvä tilanne. Vendasimme maalilinjan tuntumassa kilpailevan veneen alle. Venekunta väitti väistäneensä meitä ja protestoi. Saksalaistiimiltä sujui näppärästi vakuuttavan todistajakaartin rekrytointi ja tilanne näytti suorastaan ”paskalta”. Tarpeeton DSQ lähdöstä, jossa olimme sijalla 13 ei maistuisi. Illan spennajaisten jälkeen tilanne kääntyi meidän eduksi. Jury uskoi perättömät väistö puheet, mutta katsoi meidän vendan olleen valmis ja totesi vain, että ”sietikin väistää”.

Nyt olemme kokonaistilanteessa sijalla 16. Huomiseksi luvattu kevyt tuuli huolettaa.

Pohdintaa henkisestä tuulensietokyvystä

noreply@blogger.com (Riku) — Tue, 28 Aug 2007 19:00:00 +0000

Kovan tuulen purjehdus paranee älyttömän nopeasti purjehtimalla kovissa keleissä. Samalla oma katsanto tuulen voimakkuuteen muuttuu. Ensimmäisen kisapäivän toisessa lähdössä tuuli pyöri virallisten mittausten mukaan 24-27 solmussa. Keli ei oikeen tuntunut miltään, vaikka muistan vielä hetki sitten pitäneeni noin kovaa tuulta vähän kiusallisena ratapurjehduksen kannalta. Päivä kohtuuttoman kovaa tuulta Travessa sai aikaan sen, että tiimin suoritusvarmuus melkein raikkaissa keleissä kasvoi erinomaiseksi. Ei tehty virheen virhettä, eikä säästelty missään. Kovantuulen reeni kannattaa!

Race Day 1.

noreply@blogger.com (Riku) — Tue, 28 Aug 2007 06:58:00 +0000

Tuuli 8-12 m/s

Kolme lähtöä takana. Vitsi miten hankalaa. Lähdöissä ilmeni kahdenlaista ongelmaa: 1. Höjdi ei ole ihan sitä, mitä sen pitäisi olla. 2. Startattiin aina väärästä päästä linjaa. Tuuli oskilloi 15-20 astetta ja näin ollen parempi pää linjasta vaihteli jatkuvasti. Tiktatakkikaan ei auttanut meitä saamaan tuulesta tarpeeksi hyvin kiinni. Myös purjevalinnat meni keturalleen. Tuulen voimmakkuus vaihteli jatkuvasti ja houkutteli meitä erheisiin. Olis pitänyt muistaa perussääntö ”trimmaa aina kevyimpien hetkien mukaan”.

Radalla ei tapahtunut muuta mainitsemisen arvoista, kuin yksi rike meitä kohtaan ylämerkillä. Tässä meni 11 sijaa. Onneksi mitään ei mennyt rikki. Huolellisuudessa ei pidetty ”omaa hiihtoa”. Meillä oli hengausvaijeri löystynyt jonkun sentin ja saimme 20% sijoitus rankkarin samaiseen 2. lähtöön, jossa rike sattui. Auts.

Summa summarum: Kolmen ajetun lähdön jälkeen ollaan 17. sijalla. Veneitä on mukana 52. Nyt pitäisi pitää kaikki lähdöt ”kahdenkympin” sakissa ja ajaa muutamia kovia sijoituksia mukaan sarjaan. Parhaiten menee, kun tuulee lujaa. Hyvä reippaan tuulen alamäkivauhti on osoittautunut uudeksi vahvuudeksi.

"Oma hiihto"

noreply@blogger.com (Riku) — Sun, 26 Aug 2007 19:54:00 +0000

Tune UP Race ajettiin noin 8-10 m/s tuulissa. Kaikki sujui muuten hyvin paitsi lähtö. Ensimmäinen yritys ammuttiin takaisin ja toinen lähtö ammuttiin niin nopeasti, että emme emme ehtineet, kuulleet, nähneet tai ymmärtäneet laittaa kelloja käyntiin oikeaan aikaan. Aika oli 1 min myöhässä. Startti oli heikko.

Kryssiminen lyhyessä chopissa sujui kuitenkin hyvin. Ainakin kun vertasi niihin veneisiin, jotka ei ollut hävinnyt omille teilleen jo heti kättelyssä. Välillä löytyi vapaata tuultakin. Alamäet sujui vielä paremmin. Lyhyt choppi oli kiinnostavaa ajettavaa alas päin. Hyvällä skuuttauksella ja agressiivisella ajolla sai veneen hikisesti plaanaamaan hitaasti liikkuvasta aallosta yli. Nopeuserot oli aika isoja ja siten ohitaminen helppoa. Jos ohitettavana sattui olemaan taitamattomampi jengi, oma vene meni mutkittelun tuloksena piirun verran alemmaksi ja piirun verran kovempaa. Sika hauskaa ja palkitsevaa.

Alamäessä oli vielä yksi lisäelementti, jota ei ole pitkiin aikoihin ollut: Nopeusmittari. Hankittiin Tactik Race Master ja luovuttiin aistinvaraisesta purjehduksesta. Nopeudet alamäessä pyöri 10-12,5 solmun välissä. Tactikin sähkökompassista oli riemua myös ylämäessä. Tuulen oskiloinnista sai helpommin kiinni sähkökompassilla, kuin maisemaa tiiraamalla. No onhan meillä aikaisemmin ollut kompassi, mutta sitä on ollut vaikea seurata.

Iloista oli, että tune uppi vietettin ohitellessa ja tunatessa. Ohitettiin myös Thai-lipun alla purjehtiva vanha tuttumme Phuket 8 suunnittelijana tunnettu Scott Duncansson. Lopun perin olitiin about puolessa välissä fliittiä. Vauhdista ei pysty paljon sanomaan, kun ei tunne ohitettujen tasoa. La Revoltosa ja Espanjalaiset vaikutti inhottavan nopeilta.
Kisat alkaa huomenna. Nyt pitää pitää ”oma hiihto”, olla sähläämättä ja katsoa mihin taidot riittää.

Voitto!

noreply@blogger.com (Riku) — Sun, 26 Aug 2007 19:32:00 +0000

Arpaonni suosi meitä. Päästiin heti veneen punnitukseen. Tämä hieman jännitti, koska tiedettiin, että vene on erittäin lähellä minimipainoa. Kööpenhaminan EM kisoissa 2004 vene painoi muistakseni 1246 kg. Nyt olimme optimoineet ja vaihtaneet 6 kg kevyemmän akun. Punnituksen aikana veneessä on masto pystyssä, köydet paikallaan, akku, muut kiinteet kamppeet, moottori ja kaikki korjauspainot. (meillä on kevyen moottorin vuoksi 6 kg) Itse punnituksessa mittari pyöri 1238 - 1242 kg:n välissä ja paperiin merkattiin minimi paino 1240 kg. Osuttiin merkkiin.

Multimediapostikortti, terkkuja vaan kaikille

noreply@blogger.com (Riku) — Sun, 26 Aug 2007 18:01:00 +0000

Laituritunnelmointia

noreply@blogger.com (Riku) — Sun, 26 Aug 2007 07:22:00 +0000

Yleisfiilikset tuntuu olevan erittäin korkealla. Aikaisemmin Platu 25 MM järjestelyt on saanut kovaa kritiikkä ajankohdan suhteen. Kisat on samaan aikaan Farr 40 MM kanssa. Moni Farr 40 porukan ohjastama Platu on jopa saman niminen kuin isompi sukulaisensa. Lisäksi moni Platu on osin riippuvainen Farr 40 luokan työväestä. Tämä tosiseikka syö merkittävästi osallistujia kisasta. Laiturilla porukka ei enään jaksa asiasta jaappailla, vaan nyt keskitytään maailmanmestaruuksiin täysillä. Omat roponi tulevan tittelin haltijasta laitan saksalaiselle La Revoltosa jengille. Revoltosa oli viimevuonna hankalissa Vigon tuulissa komeasti sijalla 5. Nyt ollaan porukan kotivesillä ja Revoltosa posse on kuulemma todella fokusoinut Platu 25 tittelin ryöstöön. (Ammattipurjehtijat on treenannut vapaa-ajallaan viikkoja rata-alueella)

Kansainvälistä säätämistä

noreply@blogger.com (Riku) — Sat, 25 Aug 2007 16:21:00 +0000

Pieniä Japanialisia mahtuu 400 kg:n paino rajaan helposti 6 kpl.

Saavuimme Neustadiin sopivasti nääntyneinä. Ensimmäiseksi suuntasimme punnitukseen. Loppulukemaksi tarkkuusvaaka antoi 394,1 kg. Punnitus ok.

Rauli ja Aleksi oli hoitanut veneen mittaukset kuntoon. Jäljellä on enään mahdollinen veneen punnitus , jonka järjestäjä saattaa suorittaa milloin tahansa regatan aikana. Mittaukset meni spinaakkerin leimaamista lukuunottamatta vaivattomasti. Uusi Montefuscon spinnu olikin 3 senttiä liian leveä. Näin on käynyt ennenkin. Kostean spinaakkerin kanssa ei mittaukseen kannata mennä. Aikaisemmin asia on hoidettu saunomalla spinnun kanssa, tällä kertaa Aleksi päätti kokeilla kuivausrumpua. Toimii; spinnusta tuli 2 cm liian kapea ja leimat laitettiin kylkeen. Nyt vene seisoo traikulla mastopystyssä odottamassa huomista. Huomenna luvassa on opening ceremony ja tune up race klo 14.00.

On The Road Again

noreply@blogger.com (Riku) — Sat, 25 Aug 2007 07:53:00 +0000

Matka alkaa taas kuihtumisella. Lentokentällä nautitaan kuivaa kuohuviiniä ja kahvia. Punnitus on illalla. Rauli ja Aleksi menivät Neustadiin jo eilen. Veneen mittaukset ja läsnäolijoiden punnitukset on jo suoritettu. Aleksi ja Rauli suorittivat kilon kevennyksen Travessa mitattuun kuihdutus painoon. Näyttää lupaavalta.

Kotiin

noreply@blogger.com (Riku) — Tue, 31 Jul 2007 06:42:00 +0000

Se oli sitten siinä. Taas yksi Trave takana.

Suoritettua sarjaa voi hyvin kutsua volatiiliksi ;-) [17] [22] 14, 12, 5, 3, 8, 16, 16, 3, 8, 9. Alusta loppuun hyvin vedetyt lähdöt tuo erinomaisia tuloksia ja sählääminen maksaa kultaa. Rutiinin puute koviin regattoihin näkyy väistämättä. Positiivisena asiana pidän sitä, että teimme monta hyvää tulosta maatuuli olosuhteissa, mikä on aikaisemmin ollut nihkeää. Kilpakumppaneilla nimittäin tuntuu välillä olevan aivan ekumeeninen silmä tuulelle. (myös paikallistuntemus voi selittää asiaa) Aikaisemmin ollaan pärjätty hyvin merituulilähdöissä, joita ei nyt ollut tarjolla. Toinen huomion arvoinen seikka on se, että Trave oli poikkeuksellisesti meille kauden avaus regatta. Aikaisemmat avaukset on yleensä menny vahvasti penkin alle. Tälläkertaa viikon aikananähtiin jo muutama erinomainen tulos. Villeimpiä unelmia ei saavutettu (eagle), mutta taitoihin ja kokemukseen suhteuttaen saatiin se, mitä ansaittiin. (par) Varsinkin, kun huomio sähläysfaktorin.

Lopputulos: sija. 10.

Race day 4. "PAR"

noreply@blogger.com (Aleksi) — Sun, 29 Jul 2007 15:02:00 +0000

Tuuli ~etelästä 3-6 m/s

Kaksi viimeistä lähtöä ajettiin vaihtelevissa olosuhteissa. Kisat ei menneet mitenkään hekumaalisesti, mutta ylimääräinen ohjelma saatiin jätettyä pois. (revenneet purjeet, katkenneet fallit, yms) Tulos oli päivän osalta "PAR" kahdella tapaa. Ensimmäiseksi saimme tipautettua kolme tasapisteissä ollutta jengiä kunnolla taakse ja toisaalta otimme yhden edessä olleen sijan, niin että päästiin hikisesti "kympin jengiin". Bueno.

Sijat 8, 9

Yöllistä ääriurheilua

noreply@blogger.com (Aleksi) — Sat, 28 Jul 2007 23:12:00 +0000

Travemünde viikolla Platu purjehtijoilla on perinteinen ääriurheilulaji, jossa pyritään valloitamaan paikallisen pilvenpiirtäjän laki. Tornin nimi on Maritim. Onnistunut suoritus huipentuu tapahtumaan, jossa henkilöt tavoittavat tornin katolta löytyvät valokirjaimet.

Vuosien saatossa talon turvatoimet ovat mutkistuneet ja onnistuneet suoritukset ovat jääneet kovin vähiin. Tänä yönä Peto tiimi kuitenkin lunasti kunnian.

Race day 3. "Reikiä nolla"

noreply@blogger.com (Aleksi) — Sat, 28 Jul 2007 17:23:00 +0000

Kolmas kisapäivä purjehdittiin ilman yhtään kolaria. Painuttiin aamulla plaanissa radalle ja odotettiin muuttumattomissa olosuhteissa radan pystyttämistä puoli tuntia.

Ensimmäisessä lähdössä oltiin hyvällä vauhdilla oikeaan aikaan aivan loistavassa paikassa. Kuusi sekuntia ennen lähtöä laitettiin pellit kiinni jonka tuloksena fokan falli räpsähti katki. Köyden kuori oli poikki ja falli liukui alas. Muutamassa sekunnissa vedimme fallin lukkoon sisemmälle kuorelle ja säilytimme täpärästi asemamme alapuolella olevaan veneeseen. Hetkeä myöhemmin sisäkuori katkesi ja putosimme paikaltamme. Korjaustoimena sidoimme rikkinäiseen falliin toisen köyden jonka veimme lukolle. Tämän jälkeen fokkaa ei laskettu koko päivänä.
Ensimmäisestä lähdöstä oli nyt kulunut kasi minuuttia ja neljäkymmentäkahdeksan sekuntia. Falli oli korjattu, vene oli vauhdissa ja aloimme katsella ympärillemme.
Vähän aikaa saimme seurata platukisoja takaapäin. Paransimme sijaamme vähitellen ja ajomme maaliin kuudentenatoista.

Toisessa lähdössä olimme aivan toisaalla. Näin syntyi spontaani paaralähtö joka sujui yllättävän hyvin kunnes nyt fallin rikkomisen sijasta skuutattiin purje rikki. Etukaiteen kohdalle syntyi reikä josta ei välitetty. Kryssittiin ylämerkille väärää laitaa pitkin. Lenssilläkin sattui kömmähdys kun teimme aidon hupsisbroachin. (Kukaan ei tiedä mitä tapahtui) Tässä kohtaa fleettiä broachi maksaa aika monta sijaa.

Kolmannessa lähdössä purjehdimme kolmanneksi.